Naissuunnittelijat tukevat suunnittelun saralla työskenteleviä naisia
Kansainvälinen naistenpäivä ja tukea design-maailman naisille
Tänä kansainvälisenä naistenpäivänä käsittelemme design-maailmassa vallitsevaa sukupuolten epätasapainoa.
Keskustelimme neljän suunnittelijan kanssa siitä, millaisia haasteita he ovat kohdanneet urallaan ja millaisia neuvoja heillä on suunnittelijan työstä haaveileville tytöille.
”Minusta tuntuu, että yhteiskunta on opettanut meidät ajattelemaan design-maailman kuuluvan miehille, koska enemmistö suunnittelijoista on miehiä.”
Graafisena suunnittelijana työskentelevän Crystalin näkemystä on vaikea kiistää.
Crystal, graafinen suunnittelija.
Isossa-Britanniassa vain 5 % tuote- ja teollisuussuunnittelijoista on naisia.
Tämä epätasapaino on aikojen saatossa aiheuttanut monenlaisia epäkohtia naisille tarkoitetuissa tuotteissa lääketieteellisistä laitteista autonistuimiin. Tutkimusten mukaan epätasapaino voi lisäksi heikentää yritysten menestystä verrattuna monimuotoisempiin työpaikkoihin.
Mikä kannusti heitä design-uralle?
On selvää, että kaikki haastateltavat ovat luovia. LEGO Foundationin kokemussuunnitteluvastaava Roberta Sandria on aina kiinnostanut se, miten esineitä tehdään – ja tämä konkretisoituu niiden purkamisena osiin. Myös elementtisuunnittelija Esmee muistaa lapsena purkaneensa isoäitinsä leivänpaahtimen. Tietenkään hän ei osannut enää koota sitä…
Roberta Sandri, kokemussuunnitteluvastaava.
LEGO® Friends suunnittelija Ellen puolestaan päätyi suunnittelun pariin alkujaan siksi, että hänen lukihäiriönsä aiheutti hänelle vaikeuksia muissa aineissa. ”Suunnittelutehtävissä huomasin edistyväni ja pääsin toteuttamaan ideoitani.” Samanlaisia kokemuksia on suunnittelupäällikkö Roberta Cardazzolla, joka muistaa lapsena tajunneensa mahdollisuutensa ilmaista ainutlaatuisuuttaan konkreettisella ja visuaalisella tavalla.
Ellen, pääsuunnittelija.
Suunnittelija tuntuu olevan suurimmalle osalle kutsumusammatti. Sukupuolten epätasapainon vuoksi naispuolisilla suunnittelijoilla saattaa kuitenkin olla edessään haasteita.
Esimerkiksi Roberta S. palkattiin ensimmäiseen työpaikkaansa samaan aikaan kahden miespuolisen opiskelukaverinsa kanssa – mutta hän oli se, jonka odotettiin keittävän kahvit.
Opiskeluaikoinaan Esmee sai ryhmäprojektista huonomman arvosanan kuin hänen miespuoliset luokkatoverinsa. Opettaja kertoi epätasa-arvoisen kohtelun heijastavan tosielämää.
Tämäntyyppiset räikeät syrjintätapaukset ovat kuitenkin yksittäisiä. Hienovaraisempi (mutta silti aivan yhtä vahingollinen) syrjintä on huomattavasti tavallisempaa, ja haastatellut kohtaavat sitä alinomaa.
Mallisuunnittelijamme Maria kertoi joidenkin aiempien mieskollegoidensa olleen hyvin tietoisia siitä, että hän oli naispuolinen suunnittelija, ja siksi häntä kohdeltiin eri tavalla.
Miten sitten voisimme muuttaa (suunnittelun) maailmaa?
”Kaikki alkaa koulutuksesta”, totea Ellen, jonka design-oppilaitoksessa valtaosa opiskelijoista oli poikia. ”Nuorten täytyy tutustua epätyypillisiin suunnittelijoihin jo varhain, jotta he saavat inspiraatiota uravalintoihinsa. Muuten samoja työpaikkoja hakevat aina samat ihmiset.”
Roberta C. on samaa mieltä. ”Jos design-oppilaitosten opettajat tarjoaisivat opiskelijoille monipuolisempia roolimalleja, design-yhteisökin olisi tulevaisuudessa moninaisempi.”
Roberta Cardazzo, suunnittelupäällikkö.
Muutoksia voidaan silti saada aikaan lyhyemmälläkin aikavälillä. Crystal ehdottaa design-sanastoon puuttumista: ”Tuotteita ei pitäisi suunnata miehille tai naisille. Ne pitäisi suunnitella kaikille.”
Laajamittaisemmasta monimuotoisuudesta olisi hyötyä muuallakin kuin lelujen suunnittelussa.
”Sukupuolten tasa-arvo on aivan yhtä tärkeä suunnittelun muillakin saroilla kuin lelujen suunnittelussa”, Roberta C. huomauttaa.
Tästä kaikki suunnittelijamme ovat erittäin tietoisia.
”Suunnittelulla on keskeinen tehtävä ihmisten haasteiden ratkaisemissa”, Roberta S. toteaa. Mitä useammanlaiset ihmiset ratkaisuja kehittävät, sitä parempia niistä tulee.
Myös Ellen painottaa suunnittelijoiden erilaisten taustojen ja etnisen alkuperän merkitystä: ”Pystymme kehittämään erinomaisia tuotteita tavoittelemallemme laajalle yleisölle vain, jos tuotteita suunnittelevilla ihmisillä on samanlainen tausta kuin kohdeyleisöllä.”
Vaikka suunnittelijamme ovat kohdanneet haasteita luodessaan uraa miesvaltaisella alalla, he ovat varovaisen yksimielisiä siitä, että suunta on oikea.
”Pääsemme vielä tavoitteeseemme”, toteaa Esmee, jonka mielestä hänen kohtaamiaan stereotypioita ei esiinny yhtä paljon nuorempien sukupolvien keskuudessa.
Esmee, elementtisuunnittelija.
”Aiemmin niin poikien kuin tyttöjenkin tuotteita suunnittelivat pääasiassa miehet”, Maria muistelee. ”Nyt tiimeissä alkaa olla lisää naisia, jotka ammentavat omista kokemuksistaan ja puhuvat omalla äänellään.”
”Meidän täytyy jatkaa samaan malliin”, Roberta S. sanoo. ”Muutaman viime vuoden aikana etenkin LEGO Groupilla on tehty paljon töitä asioiden eteen, ja uskon, että kun jatkamme samaa rataa, luvassa on vielä paljon hyviä muutoksia.”
Lopuksi kysyimme ryhmän jäseniltä, millaisia vinkkejä he antaisivat tytöille, jotka haluavat suunnittelijoiksi. Vastauksissa painotettiin etenkin kahta asiaa.
Ensinnäkin kannattaa olla aidosti oma itsensä, kuten Maria sanoi: ”Kuuntele itseäsi ja kunnioita aina omia tuntemuksiasi.”
Toisekseen täytyy olla sinnikäs. ”Älä anna kenenkään epäillä luovuuttasi”, Roberta C. muistuttaa.
Crystalilla oli niin vahvasti ilmaistuja neuvoja pahansuopien ihmisten käsittelyyn, että emme valitettavasti voi julkaista niitä, vaikka samaa mieltä olemmekin.
Maria, mallisuunnittelija.
Lopuksi kysyimme ryhmän jäseniltä, millaisia vinkkejä he antaisivat tytöille, jotka haluavat suunnittelijoiksi. Vastauksissa painotettiin etenkin kahta asiaa.
Ensinnäkin kannattaa olla aidosti oma itsensä, kuten Maria sanoi: ”Kuuntele itseäsi ja kunnioita aina omia tuntemuksiasi.”
Toisekseen täytyy olla sinnikäs. ”Älä anna kenenkään epäillä luovuuttasi”, Roberta C. muistuttaa.
Täältä voit lukea tarkemmin siitä, miten LEGO Group edistää tasa-arvoa suunnittelun maailmassa.
